Sairasta yksinäisyyttä

Bloggaan nyt kirjasta, jota ei vielä ole. Sain Twitter-kamultani @DiamonDie :ltä eli Maija Haavistolta sähköisen käsiksen romaanista Makuuhaavoja.

Versio on tarkoitettu meille kirjabloggaajille: esibloggaus toimii eräänlaisena ennakkolanseerauksena ja varhaismarkkinointina. Minähän en blogi toistaiseksi muista kuin yksinäisyyttä sisältävistä kirjoista. Tässä oli sitä.

Teksti vaikutti valmiilta ja huolitellulta, joten sain lukea rennosti ilman esilukijaopponointivelvoitetta. Selasin sivuja iPadin iBooksista. En voi ihastella, että sähkönen kirja wau. iPadin silmillehyppvät notifikaatiot ja somehoukuttimet häiritsivät keskittymiskykyäni. iPad ei ole eKirjana kummoinen. Hankala petikaverikin.

Sänkyynsä komeroitunut

Myöhemmin julkaistava kirjakäsikirjoitus kertoo nuoresta miehestä Kaista, joka on maannut viitisen vuotta yksin kotonaan sängynpohjalla. Hänen terveytensä romahti ilmeisestikin virustaudin aiheuttaman mystisen jälkioireyhtymän takia. Entisestä matkustelevasta humanistiyliopisto-opiskelijasta on tullut riutuva ihmisraato, joka kärsii ääni- ja valoyliherkkyydestä ja jonka voimat riittävät juuri ja juuri pitelemään kertakäyttökahvimukia. "Minä uuvun siitäkin, että nukun kahdeksan tuntia yhteen menoon."

Sisko ja veli ja äiti

Käytännössä Kaista huolehtii hänen pikkusiskonsa Katri, joka on jopa liiallisen kiltti ihminen. Hän laittoi muiden tarpeet omiensa edelle ja uhrautui -  mutta silti ilman marttyyrinelkeitä. Kai oli yksinäinen, vaikkakin sisko kävi säännöllisesti hoitamassa: kysyi kuulumiset, pesi pyykit, siivosi ja vaihtoi veljelleen silkkilakanat makuuhaavojen ehkäisemiseksi.

Kuka meistä ei olisi yksinäinen, jos vain makaisi sängyssään vuodesta toiseen.

Pääkaupunkiseudulla asuvien sisarusten äiti sairastaa fataalia syöpää Kajaanissa. Pelko äidin kuolemasta yhdistää tiukasti. Lapset ovat kasvaneet isättä, mikä näkyy Katrin sinnikyytenä välttää veljensä hylkäämistä viimeiseen saakka ja Kain ajatusmaailmassa siinä, että hän ajattelee asioita herkästi naisten näkökulmasta. Itse asiassa luin kirjaa sivukaupalla ennen kuin hoksasin, että kertoja on mies.

Muut läheiset ovat Kain hyljänneet: kaveri ja tyttöystävä, jonka menetyksestä ei tunnu löytyvän ajatuksellista ylipääsyä. Onneksi kirjan puolivälissä hän sentään tutustuu toiseen yksinäiseen, naapuriinsa Sannuun, mikä sytyttää ainakin lukijalle toivonvalon.

Komeroituneet

Kotiinsa komeroituneet nuoret ovat nyt Suomessakin tunnistettu tai ainakin nimetty syrjäytyneiden alalajike. Komeroituneet ovat usein ulkoistaneet elämänsä tietokoneille. Tämä kirja pisti pohtimaan sitä, kuinka paljon Suomessa onkaan nuoria, jotka eristäytyvät terveydellisistä syistä. Psyykkiset terveysongelmat, paniikkihäiriö ja erilaiset fobiat ovat yhtälailla lamaannuttavia kuin tällaiset suoraan ydinfysiikkaan iskevät sairaudet.

Aistiyliherkkänä Kai ei kyennyt katsomaan televisiota tai edes ulkoistamaan ongelmiaan nettiin. Hänen aikansa kului kärsiessä kerrostalohuoneiston ympäröivästä äänimaailmasta. Toisaalta herkistynyt kuulo antoi virikkeitä mielikuvitella naapureiden elämät jopa heidän henkilökohtaiseen ajatusmaailmaansa saakka. "En ole niin yksinäinen kuin olen kuvitellut. Jos joku on, niin Anita, joka asuu oikealla puolellani."

Kai eli osin naapureidensa elämää oman menneisyytensä muistelun sekä Katrin ja äidin asioiden murehtimisen rinnalla. Lukijapsykologin diagnoosina voisin todeta, että olosuhteisiinsa peilattuna hän vaikutti yllättävän vähän masentuneelta tai edes tylsistyneeltä. Kai tuntui pärjäilevän jotenkuten mielikuvituksensa ja defenssinomaisen kyynisen luonteensa varassa.

Terveyttä ja sairautta

Makuuhaavoissa henkilöiden sairauksia kuvataan yksityiskohtaisesti, ja kirjan henkilöt ovat ylikorostuneen terveys- ja sairaustietoisia: keskustelut pyörivät diagnoosien, vitamiinien, lääkkeiden ja erilaisten hoitojen ympärillä. Kun Kai muistelee kohtaamiaan ihmisiä, niin muistikuvaa värittää aina jokin sairaus flunssasta haimatulehdukseen.

Kieltämättä mielessäni kävi skenaario, jossa Kain sairaus olikin puhtaasti psyykkinen, terveyshysteriasta aiheutunut hypokondria, luulosairaus.

Yksinäisyys ei nouse kirjan hallitsevaksi teemaksi suoraan kuvattuna, vaan se on yksi inhottava sairauden aiheuttama sivuoire muiden joukossa. Väistämättäkin Kain elämä pyörii oman terveydentilan ja tuntemusten ympärillä. Mutta ehkä näin syvästi itseensä ja omiin tuntemuksiinsa käpertyminen on juuri sitä: yksinäisyyttä.