Köyhän yksinäisyys

Kirjoittanut: Juho Saari

Sosiaalitieteilijät ovat perinteisesti olleet enemmän kiinnostuneita ihmisten käyttäytymistä rajoittavista rakenteita kuin ihmisten käyttämistä mahdollisuuksista. Siten se selittää paremmin, miksi duunarin pojasta tulee duunari, kuin miksi hänestä tulee toimitusjohtaja. Yksi erityistapaus tästä keskustelusta on, miksi saman perheen lapset selviävät elämässään eri tavoilla, vaikka heidän rakenteelliset lähtökohdat ovat periaatteessa samat.

Mathias Rosenlundin Vaskivuorentie 20 ja nyt esiteltävä Kuohukuja 5 paneutuvat näihin teemoihin. Ne ovat kirjallisia elämänkertoja, joissa niveltyvät yhteen oman elämän tapahtumat ja yhteiskunnallinen analyysi. Yksinäisyyden kannalta mielenkiintoinen teema on Mathiaksen ja hänen pikkuveljensä Christianin erilaiset elämänpolut. 

Heidän vanhempansa olivat pienituloisia sinnittelijöitä. Pojat olivat lapsenakin erilaisia, mutta erot korostuivat kun pojat aikuistuivat. Mathias löysi kirjallisuudesta väylän sosiaaliseen nousuun; hän on ”onnistunut”. Christian jäi myönteisistä siirtymistä sivuun, köyhtyi ja yksinäistyi. 

Christianin elämä on keskeinen teema Kuohukuja-kirjan jälkipuoliskolla, jossa Mathias kertoo kohtaamisistaan Christianin kanssa. Christianilla ei alun perinkään ollut paljon, mutta nykyhetkeä tullessa melkein kaikki on mennyt. Hän on mökkiytynyt ja masentunut, ruuaksi on enää leipää ja makkaraa, ja rahaa on sen verran kuin mitä viimesijaisista etuuksista saa. 

”Syömme hetken hiljaa ja alamme sitten jutella. Hän kertoo yksinäisyydestään. Hän sanoo voivansa uskomattoman pahoin. Että kukaan ei ymmärrä, miten asiat ovat. -- Hän sanoo, että yksinäisyys täyttää hänen elämänsä, hävittää kaiken muun. -- Hän sanoo, että niin huonovointisen on vaarallista jättäytyä omaan seuraansa ja yksinäisyyteensä. Hän sanoo, että on kuitenkin alkanut pitää yksinäisyyttä ainoana todellisena asiana elämässään ja myös tapana suojautuna.” 

Kaiken kaikkiaan Christian on hauras ihminen luistelemassa ohuella jäällä. Ympärillä on rikkinäistä roinaa ja hyvin vähän ihmisiä Mathiasta lukuun ottamatta. Christianin elämää ja olemista määrittävät tunteet tarttuvat Mathiaksen elämään, ja hänenkin elämäänsä asettuu suru. 

Christian jaksaa välillä yrittää ja pääsee harjoittelemaan kirjakauppaan, joka Mathiaksellekin on tärkeä paikka ja tuki. Aina hän ei kuitenkaan jaksa tulla, vaan on kadonnut internetin ihmemaailmaan. Hän ”ei ole pystynyt irtautumaan kotoa, yksinäisyydestä, tietokoneesta, viinasta, World of Warcraftista tai jostain muusta pelistä”. Monien muiden yksinäisten tavoin hän elää ”yksin yhdessä”, kommunikoiden internetissä muiden pelaajien kanssa. Elämää jäsentävät myös uniongelmat ja lääkitykset. 

Ranteissa on itsemurhayritysten jäljet ja uusia yrityksiä tulee. Jos olisi tarpeeksi lääkkeitä, hän olisi ottanut ne kerralla ja käynyt makuulle odottamaan hidasta kuolemaa. Kaikkiaan Christian kokee elämänsä merkityksettömäksi ja kauheaksi. Tuota kaikkea on raskas katsella ja lopulta myös Mathias avaa suunsa ja moittii veljeään luovuttamisesta liian helposti. Christian on rakentanut muurit ympärilleen ja näkee elämästään vain sen pimeän puolen. Oloaan hän hoitaa viinalla. Jokainen ilta tuo synkkyyden ja kuolemanvaaran. 

Veljeään valvova Mathias tiivistää: 

”Christian on taivaltanut yksinäiseen maisemaan. Vaikka yksinäisyyteen pakeneminen onkin pohjimmiltaan synkkää, se on silti turvallista ja omaehtoista. ” Kukaan ei aseta vaatimuksia tai moiti valinnoista, koska ketään ei ole vaatimassa tai moittimassa.  ”Yksinäisyydessä Christian ei myöskään joudu tilanteeseen, missä hänen pitäisi tarjota tukea tai kuunteleva korva ystävälle tai perheenjäsenelle”. 

Tuossa tilanteessa Mathiaskin joutuu tekemään valintoja. Christian tarvitsee hänen apuaan ja aikaansa, mutta Mathiaksella on myös oma elämänsä ja kirjallisuudesta – ja myös oma keskivaikea masennus. Pakko hänen ei ole Christiania kannatella, mutta voiko olla kannattelematta?  Tai jos kannattelee, johtaako se vain syvemmälle alkoholismin alhoon?  Elämä on ”Hämärää hyvinvointivaltiossa”. Mutta jokin ratkaisu on tehtävä.