Yksinäisyyttä parisuhdemarkkinoilla

Kirjoittanut: Juho Saari


Muutama vuosi sitten Eva Illouz julkaisi mielenkiintoisen kirjan nimeltään Why love hurts? (Policy 2013), jossa hän pohti rakkauden aiheuttamaa kipua. Kirjassa on monia argumentteja, mutta pohjimmaltaan se analysoi parisuhteiden rakkautta markkinana, jossa eri osapuolien resurssit ovat epätasaisesti jakautuneet, mutta tavoitteet periaatteessa samansuuntaisia.

Vanha sanonta ”kahden kauppa, kolmannen korvapuusti” kertoo tämän markkinan toimintaperiaatteista. Markkinarakenteet kuitenkin monimutkaistuvat, kun parisuhteet muuttuvat erilaisiksi verkostoiksi vanhojen parisuhteiden päättyessä ja uusien alkaessa. Vanha väite ”joka toinen avioliitto päättyy eroon” ei pidä paikkaansa. Eroaminen on joka tapauksessa tavallista, ja erityisen tavallista se on, jos avoerot otetaan huomioon. 

Riikka Ala-Harjan kirja ”Kevyt liha” on suomalaisten parisuhdemarkkinoiden kuvaus 2010-luvulta. Sen päähenkilö on teatterin valaisemisesta vastaava Saara. Hän on vuosi sitten eronnut arkkitehtimiehestään. Erolle ei oikeastaan ole ns. painavaa syytä: Saara on vain tyytymätön työholistiin mieheensä. Tutkijoiden käsitteillä ilmaistuna Saara on suhteessaan emotionaalisesti yksinäinen.

Asko ei puolestaan tiedosta parisuhteensa olevan kriisissä. Hän meneekin pieniksi palasiksi eron yhteydessä, mutta kokoaa sitten itseään. Eron yhteydessä Saara on muuttanut Oulusta Helsinkiin ja ottanut seitsemänvuotiaan poikansa Martin mukaansa. Asko on joutunut sopeutumaan ex-vaimonsa ratkaisuihin. Hän on niin sanottu hyvä eroisä, joka tapaa lastaan ja maksaa laskunsa.

Eronneen naisen elämänpiiri on koko lailla suppea. Ainoa mies hänen sängyssään on Martti, jonka tarpeet ja odotukset määrittävät hänen elämäänsä. Sosiaalisia suhteita hänellä on, mutta aivan lähellä ei ole ketään:

”Minulla ei ole koskaan ollut yhtä parasta ystävää. Ei ole nytkään. Tapaan Herttaa ja Panua töissä, Lindan kanssa joskus Facebookissa laitetaan yksityisviestiä, samoin Kaarinan kanssa, mutta ne kaikki ovat olleet minun työkavereita, eivät mitään sydänystäviä. Ei minulla ole semmoisia. Työkaverit riittävät. Ja moikkailututut salilla.”

Salilla Saara tarkoittaa kuntosalia, johon hän käyttää vapaan aikansa. Vähän epäselväksi jää, miksi hän on niin voimakkaasti sidoksissa salilla käymiseen. Ehkä ratkaisevaa on hänen kehollisuutensa, jossa alkaa näkyä vuosien paino. Rivien välistä voi kuitenkin lukea, että Saara on myös nostamassa markkina-arvoaan. Syykin siihen on selvä: häntä ”panettaa”, sillä ”kokonaiseen vuoteen minulla ei ole ollut ketään”. Hän on myös yksinäinen. Lapsi ei korvaa miestä. 

Yllättäen Saara palaakin parisuhdemarkkinoille, sillä vastaan tulee Jarno, jonka kanssa hän oli paneskellut opiskeluaikana ilman sen suurempia suunnitelmia. ”Jarnon ja minun naimiset olivat yksinkertaisia, pituudeltaan keskimittaisia, mutta aina onnistuneita.” 

Nuoret olivat opetelleet elämään, Jarno oppinut tekemään pestoa ja Saara ymmärtämään, että kevyestä voi tulla raskasta. Jossakin vaiheessa Jarno lähtee ja jättää hänet tyhjän päälle ilman sen suurempia selityksiä.

Kirjassa Jarno ja Saara kohtaavat uudestaan. Kumpikin on eronnut tahollaan. He tekevät tikusta asiaa ja löytävät yhteistä aikaa: toisella tai kolmannella tapaamisella pariskunta menee sänkyyn ja suhde alkaa. Pian kuitenkin Saara huomaa, ettei eronneiden elämä ole aina yksinkertaista. Sydän voi särkyä monella tavalla ja monesta syystä. 

Saaran ja Jarno alkavat katsella maailmaa eri tavoilla. Mies ei enää vastaakaan puheluihin ja viesteihin heti, ja kiireitä tulee lisää, eikä mies enää ehdi. Kun he sitten ovat samassa tilassa, he eivät enää löydä toisiaan. Yht’äkkiä Saara tiedostaa, että ”miten kovalla, kiihtyvällä vauhdilla me Jarnon kanssa erkanemme”. Emotionaalinen side haurastuu, ja jäljelle jää satunnainen pano. 

Saara yrittää rakentaa, mutta edessä on vielä pahempaa. Parisuhdemarkkinat osoittavat pimeät puolensa. 

Kaiken kaikkiaan kirja kertoo 2010-kuvun Suomesta ja parisuhdemarkkinoista, joissa tasan eivät mene onnenlahjat ihmisten etsiessä toisiaan. Yhtäällä suhteet pitäisi ottaa kevyesti, liikoja kysymättä ja liikoja toiselta odottamatta, koko ajan tietoisena siitä, että parisuhdemarkkinoilla kysyntä ja tarjonta vaihtelevat, kun markkinat muuttuvat ihmisten tullessa ja mennessä. Toisaalta kaikesta tuosta pitäisi selvitä ilman rikkonaista sydäntä. Pienten valintojen tyrannia rajoittaa tulevaisuuden suunnittelua ja altistaa ihmiset yksinäisyydelle.