Toisen maailman yksinäisyys

Kirjoittanut: Juho Saari

Kirjallisuus jakautuu temaattisiin kenttiin, joista kutakin yhdistävät samankaltaiset kysymyksenasettelut ja teemat. Tavanomaisia esimerkkejä vakiintuneista temaattisista kentistä ovat kapitalismi, maakunta, rakkaus, sukupuoli ja rikos. 

Rikoskirjallisuuden temaattisella kentällä puolestaan yksi johtavista suomalaisista kirjailijoista oli pitkään Matti Yrjänä Joensuu. 

Yksinäisyyskirjallisuus ei ole oma tunnustettu temaattinen kenttänsä. Se kuitenkin leikkaa useita edellä mainittuja kenttiä. Rikoskirjallisuudessa erityisen vahva tuo leikkauspinta on Joensuun romaanissa Harjunpää ja rakkauden nälkä. Yksinäisyys on siinä sen verran vahvasti osa kertomusta, että teosta voi pitää myös yksinäisyyskentän yhtenä ydinteoksena. 

Yksinäisyys ei muutenkaan ole Joensuulle vieras aihe. Hän itse erakoitui ja etääntyi perheestään vanhoilla päivillään.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/isansa_hylkaama_anu_harkki_vaitonaisuus_valillamme_oli_jarjetonta_ja_jarkyttavaa

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305550729721

Kirjan päähenkilö on Asko Leinonen, kutsumanimeltään Tipi, joka on pimeiden öiden vaeltaja, varhaista keski-ikää elävä mies. Hän on monella tavalla erilainen ja eristäytynyt ja vailla häntä kannattavia sosiaalisia suhteita. 

Voitto Ruohonen, joka on kirjoittanut Joensuun kirjoista hienon väitöskirjan Paha meidän kanssamme (Otava 2005), toteaa Leinosesta kirjassaan, että ”Tipi ei ole tästä maailmasta”.  Yksinäisyys nostetaan esiin myös Rakkauden nälän takakannessa, jonka mukaan kirja kertoo, ”mihin äärimmäinen yksinäisyys voi johtaa”.

Kouluja käymätön Tipi elättää itsensä suutarin apulaisena, mikä tuottaa hänelle niukan leivän. Öisin hän seuraa kapakoista palaavia humalaisia naisia, murtautuu vempeleellä (tiirikalla) heidän asuntoihinsa, riisuutuu alasti ja asettuu naisen viereen. Yhdyntään hän ei pysty, mutta ihmisen ikävä toisen luokse tuottaa äärimmäisiä tekoja.   

Naiset väliin aistivat ei-toivotun vieraansa ja väliin hän on jäädä kiinni, paitsi yhdessä paikassa, jossa hänen naisensa on muumioitunut vainaja. Rakkain heistä on miehensä kuoleman kautta menettänyt Heinätukka. 

Yksinäinen on myös Joensuun kirjasarjan nimihenkilö Timo Harjunpää, jonka elämään tulee kumpujen yöstä hänen biologinen isänsä. Tuo mies on hylännyt hänet lapsena, mutta palaa nyt seniilinä Timon elämään.

”Hän tunsi Vaaria kotaan hetkittäin selittämätöntä kaunaa, jopa vihaa, ja tuntui kohtuuttomalta ja väärältä kun toisen elämä oli siinä jamassa kuin se oli; … Eikä hänen oloaan huojentanut sekään, että hän aavisti jotenkin että kaiken takana oli se ikävä orpous ja yksinäisyys, jota hän oli lapsena ja nuorena kokenut.”  

Harjunpään äitinsä ei vieläkään hyväksy hänet hylänneen miehen paluuta. Perhe natisee liitoksissaan. Harjunpää selviää perheiden ja työkavereiden avulla, mutta välillä on rankkaa.

Vielä rankempaa on Tipillä, jonka koko elämä elämä on silppua. Tipi asuu hänet jo lapsena henkisesti hylänneen äitinsä ja rikoksia tehtailevan perheensä kanssa. Ainoa hänestä huolta pitävä henkilö on sisko.  Lapsesta saakka Tipi oli pelännyt poliisia, ja väliin syystä: aikuisena poliisit pahoinpitelevät hänet ”runkkarina”.   

Tipillä on paikka perheessä, koska hän on hyvä avaamaan kassakaappeja, mutta muuta arvoa hänellä ei heidän silmissään taida olla. Hänen nukkumapaikkansa on likainen luukku yläkerrassa. Paras kaveri on rotta Topi, joka sekin kärsii kurjan kohtalon.  

Kaikkineen Tipillä ei ole normaalin elämän mallia, elämä on kieroutunutta ja yksinäistä.

”Hänen koko elämänsä oli kuin peltikaappi, ja hän halusi sieltä ulos. Tai sitten asia oli vielä hullummin: hän oli itse peltikaappi, eikä itsestään voinut päästä ulos.” 

Tipin elämä ajautuu koko ajan hullumpaan suuntaan. Öiset seikkailut vetävät puoleensa poliisin huomion. Hänen elämänsä piirit pienenevät. Samalla polla menee yhä enemmän sekaisin. Öisiin vaelteluihin alkaa tulla myös tirkistelyä naistenhuoneissa ja muuta samanlaista. 

Onnistuneen keikan jälkeen hän saa ylimääräistä rahaa ja päättää lähestyä Heinätukkaa. Hän ostaa uudet vaatteet ja muutenkin laittaa itsensä kuntoon. Vaatteet tekevät hänestä pinnaltaan uuden miehen. Sisältään hän on edelleen sama, monella tapaa rikkinäinen Tipi.  

Rahan vallassa Tipi ajattelee Heinätukan voivan rakastaa häntä ja murtautuu naisen asuntoon. Vastassa ei ole hänen toivomansa rakastunut nainen vaan luoti. Tuosta käännekohdasta alkaa lopullinen taantuminen. Lopussa Leinosen lempinimi ja todellisuus kietoutuvat toisiinsa. Myös Harjunpää kohtaa isänsä.