Jokaisessa yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka hapuilevat pitkään paikkaansa yhteiskunnassa. Eräät heistä löytävät sen ja asettuvat aloilleen, löytävät töitä ja ehkä perustuvat perheen. Muut kulkevat pitemmän polun ja päätyvät yhteiskunnan varjopuolelle, huono-osaisten notkelmiin. Sinne ajautuneet palaavat harvemmin yhteiskunnan valtavirtaan. Kotkalaiskirjailija Timo Pusan kirja Taivas heiluu kertoo heistä yhdestä. Kirjan päähenkilö on Susanna, joka ansaitsee elantonsa makaamalla satamaan tulevien merimiesten kanssa 1990-luvun alun Kotkassa. Susanna on työläisperheen tyttö. Hänen suhde vanhempiinsa on monella tapaa ongelmallinen. Hänen isänsä on tuurijuoppo ja muutenkin änkyrä eikä siskosta enemmän pitävän äidin kanssa löydy yhteistä säveltä. Enemmänkin vanhemmat syyllistävät kuin kannustavat.
Susannallekin viina maistuu, väliin ilosta, mutta enemmänkin turruttamaan huonoa oloa ja menoa. Koulukaverit jatkavat elämäänsä ja menevät kouluihin ja töihin. Susanna valitsee toisen polun ja alkaa käydä satamassa laivoissa.
Hän aloittaa 19-vuotiaana viattomammin makaamalla ikäisensä miehen kanssa, mutta sitten ote elämään lipsuu. Hän alkaa ottaa mallia muista sataman kaupallisista naisista ja pyytää seksistä maksun. Nuori ja hyvännäköinen nainen käy kaupaksi. Satunnainen seksityö muuttuu pysyväksi yötyöksi. Laivaan hän menee joka toinen päivä. Joka laivasta löytyy uusi mies, tai uusia miehiä, pahimmillaan neljä yössä. Mukana tulevat sukupuolitaudit ja poliisin valvonta.
Samalla tavanomaiset sosiaaliset piirit sulkeutuvat ja jäljelle jää laivojen miehet ja muutama samoissa töissä käyvä nainen. Kun ”sosiaalipoliisi” käy vanhempien luona kertomassa heille tyttären puuhista, välit menevät sinnekin poikki. Yönsä Susanna viettää joko miesten kanssa maksaen kehollaan tai kavereiden nurkissa: kun kaverit löytävät miehiä, Susanna joutuu lähtemään. Hän ajelehtii miehestä mieheen.
Väliin on vähän parempaa. Vastaan tulee häneen rakastuva ja aidosti välittävä merimies, joka on valmis ottamaan hänet omakseen, vaikka tietää Susannan elinkeinon. Susannasta ei kuitenkaan (enää) ole kenenkään vaimoksi: hän pettää miestään ensin huvikseen jo ennen häitä ja häiden jälkeen maksua vastaan miehen palattua merille.
Yhteiselo ei muutenkaan kukoista. Kotia ei löydy eikä suhde toimi. Helpotusta ei löydy myöskään kaverin tarjoamalta Kreikanmatkalta, jossa myös yhdistyvät miehet ja viina. Susannan tilanneanalyysi avioliitosta on viiltävä: ”tämä on rankaisu ja mies on paskiainen typerys, miksi kaikki romujutut kaatuu minun syliini.”
Lukija jää miettimään, eikö Susanna enää näe omien tekojensa ja elämäntilanteensa välistä yhteyttä. Sivusta katsoen mies on kärsivällistä sorttia.
Hän kyllä väliin sinnittelee ja hakeutuu muihin hommiin siivoamaan tai pesemään astioita. Pieni palkka ja raskas työ ei kuitenkaan hänelle sovi, vaan hän päätyy jälleen laivoihin. Miesten virta on loputon ja viinan määrä rajaton. Kun mies tulee satamaan, Susanna kertoo eroavansa. Myöhemmin hän muuttaa mielensä, mutta mies ei enää palaa. Vähän samalla tavalla käy muiden miesten kanssa.
Susanna murskautuu lisää joka kierroksella. Hänen yksinäistyy jäljellä olleista sosiaalista suhteista ja eristäytyy lähiöön, jossa asuvat ihmiset pitävät etäisyyttä. Ihmiset katoavat. Vanhemmatkin kuolevat. Lopulta on aika, jolloin pirstaleet huuhtoutuvat mereen.
Jälkikirjoitus: Timo Pusa (1951–1996) kirjoitti inhorealistisella tyylillä, joka maalasi kuvan yksinäisestä, elämänsä menettävästä prostituoidusta – se Susanna kaiketi lähinnä on, vaikka hän kulkee monella tapaa harmaalla vyöhykkeellä. Anna Kontulan tutkimukset (esim. Seksuaalisuus seksityössä: Yhteiskuntapolitiikka 72 (2007) : 5) seksityöntekijöiden elämästä kertovat moniulotteisempaa tarinaa. Heidän yksinäisyyttään tai sosiaalisista suhteitaan käsitteleviä tutkimuksia ei ole tiedossani. Se on selvää, että merkittävä osa seksityöntekijöiden asiakkaista on yksinäisyydestä kärsiviä miehiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti