Yksinäisyystutkimuksen yksi toistaiseksi huonosti tutkittu kysymys on, kuinka vahva on eri elämänalueiden ns. substituutiovaikutus, toisin sanoen, voiko yhdellä elämänalueella koettu yksinäisyys kompensoitua toisen elämänalueen aktiivisuudella. Tavanomainen esimerkki on ”puuttuvan” puolison kompensoituminen hyvillä yksinäisyyssuhteilla. Yhtäältä voidaan ajatella, että substituutio voi olla hyvinkin tyydyttävä, toisaalta eri elämänalueet voivat olla hyvinkin autonomisia: tässä tapauksessa puolison tyhjäksi jättämän ”lokeron” voi täyttää vain uusi puoliso.Sesse Koiviston kirja Kevät tuli elokuussa on kuvaus tästä poblematiikasta. Se on hänen omaa avioeroaan käsittelevä avainromaani, jossa jätetty puoliso analysoi ex-miehensä Eskon ja hänen tulevan (uuden) puolisonsa Hilkan valintoja. Itse tarina on se tavallinen. Pitkään naimisissa ollut mies rakastuu kuusikymppsenä nuorempaan naiseen ja aikansa kipuiltuaan päättää erota ja rakentaa uuden elämän uuden puolisonsa kanssa.
Vaimo seuraa tilannetta avuttomana, ensin arvaillen ja kysellen, sitten tilanteesta tietoisena ja siinä kärsien. Vanhat rutiinit alkavat kadota: mies ei halua juhlia hääpäivää. Lopulta hän lähtee. Eron tekee erityisen kipeäksi ensimmäinen vaimon taloudellinen riippuvuus tulevasta ex-miehestään ja uuden puolison osoittautuminen tulevan ex-vaimon serkuksi.
Miehen lähdön varmistuessa elämä yksinäistyy. Miehen sijalle tulevat ystävät ja lapset, joiden kanssa hän on yhteydessä ja analysoi miehensä motiiveja tekoja, joita hän selittää uskonnollisella lapsuudella ja ankaralla kasvatuksella sekä keski-iän kriisillä. Toinen nainen on myös kyvytön vastuulliseen käytökseen.
Pohdintaan tulee myös muita saman kokeneita naisia.Olen tullut riippuvaiseksi puhelimesta. Se on siltani yksinäisyyden kuilun yli. … Aamut ovat vaikeimpia, sillä en ole tottunut heräämään yksin. Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon ajan kuluvan, odotan iltaa.”
Kertojan analyysi tilanteesta on yhdistelmä taloudellista ajattelua ja miehen syyttämistä. Hän on huolissaan tulevasta toimeentulostaan ja haluaa avioliiton jatkuvan paperilla, jotta saisi myöhemmin perhe-eläkkeen. Eskon ja Hilkan tunkeutuminen reviirille aiheuttaa vihaa ja katkeruutta. Vaimo myös vastuuttaa Eskoa mielenterveydestään: jos on pakko erota, se pitäisi tehdä vaimon ehdoilla, hänen mieltään pahoittamatta, kohteliaasti.
”Jos entinen mies olisi ollut ystävällinen eikä kireä, vihainen ja epäkohtelias, olisi tähän yksinäisyyteen helpompi tottua. Toipuminen olisi nopeampaa jos vaimon haavoihin ei erovuosien aikana kylvettäisi suolaa.”
Kertoja edustaa erotutkimuskirjallisuudessa tunnettua eroajatyyppiä, jonka toipuminen eroshokista viivästyy asian jatkuvan käsittelyn takia. Sen sijaan että hän työstäisi itsensä eron lävitse, hän jatkaa sen syiden pohdintaa, syyttäen vuoroon itseään ja ex-miestään, tämän uutta puolisoa, väliin jopa yleistä elämän holtittomuutta, jossa naimattomat naiset eivät kunnioita avioliittoja, vaan ”kiilautuvat” puolisoiden väliin.
”Kolmas kesä, enkä ole tottunut lainkaan! Yksinäisyys, ystävä ja vihollinen, ei tunnu vielä ystävältä. Ja kuinka nautinkaan yksinäisyydestä silloin kun se ei vielä ollut pakollista. Edes häpeäntunteesta en ole päässyt, minä, entisen mieheni, rakastettuni, lasten isän inhon kohde.”
Hän arvailee miehensä tunteita, miettii mitä Esko tekee Hilkkansa kanssa. On väliin kateellinen, väliin vihainen, moittii miestään kylmyydestä ja kyvyttömyydestä ymmärtää, kuinka julmaa hylkääminen on. Ystävät eivät korvaa puuttuvaa puolisoa, koska ”ei ole ketään” jonka kanssa jakaa aamut, illat ja yöt. Kaikkein pahinta on yksinäisyys:
”Se tuntuu entistä pahemmalta. Ehkei se tuntuisi jos olisimme kumpikin halunneet erota.”
Vaimon kannalta mies nollaa hänen elämänsä, varastaa muistotkin, ja elää vain nykyisyyttä uuden puolisonsa kanssa. Häntä loukkaa myös se, että Hilkka sisustaa eroparin yhdessä vielä omistamaa kesäpaikkaa.
Kertoja kärsii myös seksin puutteesta. ”Yksinäisyys painaa kivikuormana.” Koska seksi ilman rakkautta ei ole se, mitä hän haluaa, elämä näyttää jatkossakin yksinäiseltä ja pimeältä, loputtomalta alamäeltä kohti loppua, joka jo näkyy horisontissa.
Jonkinlaisena selityksenä valinnalleen hän tiivistää: ”Mieluummin yksinäisyys kuin epätyydyttävä ihmissuhde”. Kolmannen kesän jälkeen elämä kuitenkin tekee iloisen jekun, ja maailmaan tulee taas ripaus rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti