Yksinäisyystutkimuksessa
on jo jonkin aikaa tiedetty, minkälaisten mekanismien välityksellä yksinäisyys
siirtyy sukupolvelta toiselle ja sosiaalisten verkostojen sisällä. Näyttäisi
siltä, että kyse ei ole geneettisestä periytyvyydestä, vaan enemmänkin tiettyjen
sosiaalisten toimintamallien oppimisesta. Eräs tämän kaltainen sosiaalinen
mekanismi on narsistinen persoonallisuus(häiriö).
Sikäli kun tiedän, se ei
ole geneettisesti periytyvä piirre niin, että narsistiset henkilöt saisivat
narsistisia lapsia. Kuitenkin voidaan ajatella, että mikäli vanhemmat eivät
osaa opettaa lapsilleen sosiaalisia toimintamalleja, narsismin todennäköisyys
kasvaa.
Lappilaiskirjailija Kari
Hanhisuanton kirja Tuli sade rankka kertoo narsistiseen Timoon rakastuvan Ullan tarinan. Timolla
on kahdet kasvot. Yhtäältä hän on miellyttävä ja menestyvä juristi, joka on
tottunut hurmaamaan naisia ja hoitamaan asiansa haluamallaan tavalla. Tuohon
mieheen päiväkodissa työskentelevä Ulla rakastuu ja hänen kanssaan Ulla haluaa
rakentaa elämänsä.
Monella tapaa liitto on
täydellinen. Timolle se antaa kauniin vaimon, Ullalle sosiaalisen nousun. Mies
ostaa myös kauniin kodin ja hienon auton. Julkisivu on viritetty viimeisen
päälle. Toisaalta Timo on kontrolloiva ja määräilevä. Hän asettaa suhteen ehdot
ja kaventaa Ullan elämää pala palalta.
Tämä mies tulee Ullaa
vastaan jo hääyönä, jolloin pariskunta saa aikaiseksi riidan. Aamuun mennessä
Ulla tajuaa tehneensä virheen. Sen jälkeen suhde etenee omalla painollaan.
Väliin on parempia aikoja, jolloin Timo investoi suhteeseensa, mutta
enimmäkseen mennään alamäkeen.
Pala palalta Ulla huomaa
sosiaalisten verkostojensa katoavan. Timo kieltäytyy tavanomaisista juhlista,
kieltää Ullalta pikkujoulut ja kyläilyt, vahtii puhelinta ja muuta
yhteydenpitoa. Jos hänestä olisi kiinni, Ulla ei kävisi töissä eikä hänellä
olisi omaa pankkitiliä tai rahaa. Mitä läheisempi ystävä Ullalla on, sitä
todennäköisemmin Timo estää Ullaa tapaamasta häntä.
Miehiä hän ei salli
vaimonsa lähelle lainkaan. Timo käyttää vaimoonsa sekä miehistä että taloudellista
valtaa ja pakottaa tahtonsa alle sekä konkreettisesti että symbolisesti. Pikku
hiljaa Ulla tajuaa, että Timon vanhemmat – ennen kaikkea isä – ovat
samanlaisia. Naisen paikka määrittyy miehen vallan kautta.
Alkuun Ulla yrittää
ymmärtää miehensä kyvyttömyyttä empatiaan ja vallanhalua: ”ei edes pientä
kunnioitusta edesmenneitä sukulaisia kotaan. Se tuntui surulliselta. Oliko Timo
yksinäinen? Olihan hänellä kaverit ja Ulla, mutta riittivätkö ne, ja jospa Timo
purkikin vain yksinäisyydestä johtuvaa pahaa oloaan muihin. Ulla tajusi olevansa
itse yksinäinen. -- ”hänellä ei ollut ketään, jolle voisi murheitaan kantaa.”
Hän ei myöskään ole varma, onko vika hänessä itsessään vai Timossa.
Ullan äiti on
yksioikoisesti Timon puolella, joka on hurmaava unelmavävy. Kun Ulla yrittää
kertoa epäilyksistään, äiti kääntyy häntä vastaan asettumalla Timon puolelle.
Timon ystävät puolestaan ovat hänestä taloudellisesti tai muuten riippuvaisia,
joten heidän kauttaan on vaikea peilata tilannetta. Niin tai näin, pala palalta
hänen elämänsä murtuu.
Ulla ei antaudu Timon
hänelle määräämään paikkaan panematta vastaan. Silmiä avaa myös Timon entisen
naisystävän soitto, johon hän ei aluksi osaa suhtautua, mutta johon hän
myöhemmin palaa. Väliin Ulla tekee omia valintojaan. Hän muun muassa karkaa
viettämään juhannusta naisystävänsä kanssa. Naiset päätyvät sänkyyn, mutta
myöskään Timo ei ole aina puhtoisilla teillä, sillä hän tulee väliin kotiin
humalassa ja hajuvedeltä tuoksuen: väliin hänen työmatkansa osoittautuvat valheiksi.
Ulla ei pääse irti, vaan
yrittää jaksaa ja ymmärtää. Kun hän alkaa odottaa pariskunnan ensimmäistä
yhteistä lasta, hänet sidotaan suhteeseen vielä yhdellä siteellä. Totuuden
hetki tulee, kun Ulla alkaa miettiä kenelle hän voisi soittaa kertoakseen raskaudestaan:
”Eikö hänellä ollut kuin pari ihmistä, joille voisi tällaisen ilouutisen
kertoa? Mihin tutut olivat kadonneet?” Ulla tajusi, etteivät ne olleet
mihinkään kadonneet, vaan ihmiset olivat erkaantuneet elämään omaa elämäänsä.
Mutta olihan hän vielä vähän aikaa sitten ollut tekemisissä monien kavereiden
kanssa, ja ainakin Timon mielestä niitä kavereita oli liikaa.”
Samalla kun sosiaaliset
suhteet vähenevät, vallankäyttö perheen sisällä lisääntyy. Timo määrää elämän
säännöt. Kun Ulla yrittää selvittää, missä hänen miehensä aikansa viettää,
Timolta palaa täysin hihat: seuraavasta kerrasta ”pieksän sinut niin mustaksi,
että neekerikin olisi sinulle kateellinen.” Timo lyö Ullaa ja pakottaa hänet
toistuvasti seksiin. Teko täyttää raiskauksen tunnusmerkit.
Timon mielestä liitto on
kuitenkin kunnossa, mutta Ullalla alkaa olla kiintiö täynnä. Erosta puhuminen
johtaa kuitenkin umpikujaan. Timo tekee asian selväksi viimeisillään raskaana
olevalle vaimolleen: ”Kultaseni, jos elättelet toiveita siitä, että voisit vain
kävellä pois tästä asunnosta ja elämästä, voin kertoa, ettei se onnistu,
missään olosuhteissa eikä milloinkaan. Onko tämä, rakkaani, tarpeeksi selkeästi
sanottu? Timosta ei ole tulemaan synnytykseen. Vaimonsa hän yrittää maata jo
synnytyslaitoksella. Lapseen hän ei saa yhteyttä.
Ullan on aika tehdä
johtopäätökset, mutta myös Timo on tehnyt omansa. Lopussa mennään tiukan paikan
kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti