Olemattoman yksinäisyys

Kirjoittanut: Juho Saari
Viime aikoina suomalaisessa julkisessa keskustelussa on usein sivuttu Kallen kohtaloa. Kalle on HDL:n VAMOS-nuorten palvelussa mukana oleva nuori, joka on elämänsä aikana käyttänyt toistasataa kertaa kuntien tai muiden toimijoiden palveluja ilman sen suurempaa menestystä. Hanna-Riikka Kuisman kirjan Sydänvarjo päähenkilö Kerttu on Kallen naispuolinen vastine. Hänen lapsuutensa oli hajanainen, isä kuoli ja äiti tuli hulluksi, Kerttu joutui lastensuojelulaitokseen. Koulussa hän oli kiusattu ja ulkopuolinen. Lopulta myös Kertun mielenterveys järkkyi. 

 Viisitoista vuotta myöhemmin hän summaa aikuiselämäänsä seuraavasti: ”Mitä sen jälkeen? Vaihtuvia terapeutteja, vaihtuvia kaupunkimaisemia. Kouluja, opistoja, baarikierroksia, yhdentekeviä poikia tai miehiä, kertakäyttökavereita. Ei yhtään ystävää, ei yhtään kotia. Odotuksia, pettymyksiä, lopulta ei edes niitä, pelkkää harmaata ja liejua.” 

Tämän lisäksi kaksi itsemurhayritystä, työttömyyttä ja osattomuutta sekä kolari, jonka seurauksena häneltä poistettiin kohtu ja samalla mahdollisuus äitiyteen. Kertun ainoa vahvuus on hänen viehättävä ulkonäkönsä, jonka hän vaiheittain tiedostaa – miehet ovat asian toki tajunneet, mikä osaltaan selittää hänen elämänsä satunnaishuorana. Hän oli itselleen olematon ja muille näkymätön yksinäinen, jolla ei ole paikkaa kasvun ja työllisyyden Suomessa.

Kirjan tarinan kohdehenkilö on Susanna, joka on pinnalta katsoen kaikkea sitä, mitä Kerttu haluaisi olla: kaunis, menestyvä, perheellinen, hyväntuoksuinen ja huolella hoidettu. ”Ärsyttävän täydellinen, kaikkivoipa ja kokonaisvaltainen.” Susanna tuntuisi arvojensa puolesta sopivan kokoomusnuorten kellokkaiden keskuuteen. Hänelle menestys ja sen näyttäminen on tärkeää, onnistuminen asenteesta kiinni, ja kaiken sortin epäonnistujat esteenä ja kustannuksena oleva oheistuotetta ja kuraa. 

Susanna on aktiivinen toimija vapaan suunnan seurakunnassa yhdessä miehensä Markon kanssa. Marko on entinen hormoneita käyttänyt kehonrakentaja, joka rakentaa menestyksekästä uraa myyntimiehenä. Myös hänen elämänsä rakentuu ulkoisten meriittien varaan. Marko pitää myös miehistä ja harrastaa satunnaisia suhteita samalla kun ylläpitää rooliaan perheenpäänä.

Kirjan alussa kaupan kassalla työskentelevä Kerttu kohtaa asiakkaanaan Susannan, huumaantuu naisen olemuksesta ja alkaa stalkata häntä. Kerttu alkaa käydä samalla kuntosalilla, jotta voi nähdä naisen alasti ja katsoa hänen kehoaan ja elämäänsä. Hän alkaa seurailla naista kaduilla ja kokee olevansa Susannan varjo, ”sen pimeä puoli”. Samalla hän on Susannalle näkymätön, eri luokkaa ja ryhmää, joka ei ansaitse sen tarkempaa huomiota. 

Vähän samalla asialla on kirjan toinen varjoisten katujen kulkija nimeltään Anton. Hän on aikoinaan ollut lupaava kirjailija, joka on päätynyt suhteeseen Susannan kanssa. Sittemmin kirjallinen tuotanto on hiipunut viinanjuonnin ja rietastelun vetäessä puoleensa. Myös Susanna oli ajallaan lähtenyt. Jäljelle on jäänyt yksinäinen kulkija, joka yllättäen kohtaa Susannan uudelleen. Vanhat muistot saavat hänet liikkeelle pimeinä öinä.

Muutaman mutkan jälkeen kaksi stalkkaria päätyvät kumpikin omaa polkuaan samalla asialle kurkistelemaan Susannan ja Markon ikkunoiden takaa. He näkevät toisensa ja tiedostavat tilanteen. Kertun mieleen nousee ajatus, joka kertoo koko kirjan perusasetelmasta paljon: ”ja karmiva ajatus, entä jos meitä oli enemmän kuin kaksi, jos kuningattarella oli meitä kyttääjiä, vaanijoita, paarialuokan ihailijakaartia, rumia syrjäytyneitä eli näkymättömiä ihmisiä kokonainen lauma?” 

Lopulta he päätyvät Susannan ja Markon asuntoon ja toistensa luokse.

Yksinäisyyskirjana Kuisman Sydänvarjo sijoittuu huono-osaisuuskertomusten ryhmään. Sen henkilöt ovat toki kärjistettyjä ja tyypiteltyjä, mutta elävältä tuntuvia. Kaikkiaan se on todenmakuinen tarina maailman varjoissa kulkevista ihmistä, jotka rakentavat elämänsä edellytyksiä pienistä palasista.