Suurin osa sekä yksinäisyystutkimuksesta että Sisältää yksinäisyyttä -blogissa julkaistuista kirjoituksista on käsitellyt yksinäisyyttä sosiaalisena isolaationa tai sulkeutumana, jolloin ihmiset ovat vastentahtoisesti yksin. Johanna Venhon kirjan Syntysanat päähenkilö ja kertoja Hanna hakeutuu yksinäisyyteen vapaaehtoisesti.
Kirjailijana ja opettajana itseään elättävällä Hannalla on toki taustassaan hänet satunnaisesta suhteesta saanut ja sitten hylännyt alkoholistiäiti, pettymyksiä ihmissuhteisiin, satunnaista yksinäisyyttä ja juurettomuutta, mutta hänellä on myös rakastajia ja ystäviä yliopistolla ja muualla.
Hän on kuitenkin perusturvaton ja täyttänyt tyhjän elämänsä tekemiselle:
”juoksin ja juoksin, himoitsin sitä. Juoksin läpi kymmenen vuoden, luentosalien ja työhuoneitten, kirjastojen ja kokoustilojen, hotellihuoneitten ja lentoasemien, kunnes polvia alkoi pakottaa ja jalat kieltäytyivät tottelemasta.”
Perhe jää perustamatta, mutta lasten sijasta syntyy Venetsiaan sijoittuvia romaaneja. Hänen viimeinen miehensä oli Oura, taiteellinen, kuten useimmat Hannan miehet. Hänelle Hanna oli yksi nainen muiden joukossa. Hanna, joka ”katselee niitä kaikkia, ei osaa valita” lähtee kun Oura tulee liian lähelle. Lopulta Oura jatkaa matkaansa seuraavan naisen luokse.
Maalaiskylän vanhan pappilan yksinäisyyteen Hanna hakeutuu saadakseen aikaiseksi seuraavan kirjansa. Pappilan naapurissa asuu Mesi Kivelä, josta tulee kirjan toinen päähenkilö. Hän on nuori leski, jonka mies Lauri oli kuollut auto-onnettomuudessa, ja hän on jäänyt yksin kolmen lapsen kanssa täysin valmistautumattomana tilanteeseen: maailma oli mennyt pieniksi palasiksi. Lisäriesana oli hänen seniili äitinsä. Mesi on yksinäinen ilman miestä ja miehen kosketusta, mutta muuten hänen elämänsä on ruuhkaan asti täynnä.
Mesin elämässä on ollut aviomiehen ohella vanhassa pappilassa asunut kirkkoherran poika Aarni, erilainen nuori, joka harrasti maalausta ja eli omissa maailmoissaan. Erilaisesta tuli yksinäinen. He olivat molemmat haavoittuneita ja perinteisellä tavalla yksinäisiä:
”He olivat ansassa. … He olivat pohjia myöten yksinäisiä. Sitä ei tajua, jos ei ole kokenut: jäätävää tuulta joka puhaltaa omista sisuksistaan, hyydyttää kaiken mitä yrittää.”
Mesille Aarnista tuli kasvutoveri ja seksikumppani, mutta Laurista oli tuleva hänen miehensä. Miehet ”koskettivat häntä eri paikkaan”, mutta samalla tavalla ja samaan aikaan. Aarni katoaa kotonaan tapahtuvan tragedian jälkeen.
Kirjan pääosan muodostaa Mesin yritys saada elämänsä uudestaan omille raiteilleen. Lukijan iloksi jätän sen selvittämisen, miten hän siinä onnistuu. Myös Hanna rakentaa omaa elämäänsä ja kokee eroavan ihmisen yksinäisyyden: ”Nyt näen Ouran kokonaisena ja pienenevänä, hän kulkee kaukana minusta. On kirkkaampaa ja painavampaa. Paljon yksinäisempää.”
Mutta Hanna ei ole yksinäisyyteen tuomittu. Hän katsoo eteenpäin, suunnittelee ja punnitsee eri vaihtoehtoja, ja lähtee kylästä, kun tarina on valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti