Johdatus yksinäisyyttä sisältävään blogiin

Nyt on muotia ruotia syrjäytymistä. Eri viestimissä puhutaan nuorista ulkopuolisista, eli henkilöistä, jotka eivät löydy työmarkkinoiden rekistereistä tai oppilaitosten kirjoista. Uusi presidenttimme Sauli Niinistö on luvannut perustaa työryhmän, joka puuttuu nuorten syrjäytymiseen. Ilmiö lieveilmiöineen tulee yhteiskunnallemme kalliiksi, sillä syrjäytynyt nuori maksaa miljoonan.

Syrjäytymisluokittelua

Aiheen ympärille sähköistyy yleensä tiukka mielipide-erollinen diskurssi, jossa ruoditaan syrjäytymisen syvintä olemusta. Eiväthän rekisterijärjestelmien ulkopuolella oleminen tai tulonjakotilaston syrjäytymiskriteerien täyttyminen tarkoita automaatilla sitä, että henkilö itse kokisi pätkän vertaa olevansa syrjäytynyt. Mistä sitten on kyse?

Syrjäytymiseen liittyvä kieli ja puhe ovatkin lähinnä tutkijoiden, tilastotieteilijöiden ja muiden titteleiden haltijoiden määrittelyä, mittaamista ja luokittelua: menestyjät, pärjääjät, sinnittelijät, luuserit ja syrjäytyneet. 

Yksinäisyys haisee

Oletan, että oikeaan syrjäytymisen kokemiseen liittyy vahvasti tunne yksinäisyydestä. Tilastosyrjäytyneellä saattaa olla 500 Facebook-kaveria, vapaaehtoisesti valittu mieleinen elämäntapa tai kestobileet käynnissä. Yksinäisyys osuu lähemmäs syrjässä olemisen ydintä, sitä, kun ei voi jakaa olemistaan riittävän vastavuoroisesti kenenkään kanssa. Onko tällöin edes olemassa?

Suomen blogiskene tulvii yksinäisten blogikirjoituksia, keskustelupalstat hätähuutoja ja neuvoja yksinäisyyden selättämiseen. Miten tämä sosiaalimediaalistunut kansamme voikaan olla näin yksin? Blogeissa olisi oiva tutkimusaineisto syrjäytymisnumerotutkijoillekin. Teksteissä kosketellaan henkistä ja fyysistä puolta, tunnetta, mielentilaa, kokemista, oireilua. Kukaan ei sano olevansa syrjäytynyt, mutta hyvin moni valittaa yksinäisyyttään. Myös suomalaisissa kirjoissa haisee yksinäisyys. 

Sisältää yksinäisyyttä -blogi

Keskustelin puolisattumalta yksinäisyys- ja syrjäytymistematiikasta "Yksinäisten yhteiskunta" -kirjan kirjoittajan professori Juho Saaren kanssa. Hän kertoi minulle mm. että "toisen ihmisen osoittama huomio on ihmisenä olemisen kannalta tärkein positionaalinen hyödyke" sekä sen, että "identiteettiyksinäisyys on enemmän nuorten aikuisten ja aikuisten ongelma. Nuorilla kyseessä on elämänvaiheyksinäisyys."

Keskustelun välivaihetuloksena perustin hänen innoittamanaan tämän blogin, jossa tavoitteenani on nuuskia yksinäisyyttä suomalaisessa kirjallisuudessa ja sitä kautta kulttuurissa: tunteita, kuvia, mielentiloja, värejä, kokemuksia, jopa sääilmiöitä jne. 

Perusteluni blogin nimelle "Sisältää yksinäisyyttä" ovat seuraavat: 1. Nimi viittaa kirjoihin, joiden sisällössä käsitellään yksinäisyyttä. 2. Nimi ei viittaa mitenkään itseeni tai suoraan kehenkään henkilöön. 3. Yksinäisyydessä on sisältöä - se ei ole tyhjyyttä, josta ei saisi aikaiseksi mm. kirjoja. 4. Muoto "yksinäisyyttä" antaa mielikuvan siitä, että yksinäisyyttä voi olla olemassa (kirjoissakin) eri mitta-asteikolla ja määrällä. 5. Google ei löytänyt sanaparia, joten se oli niin sanotusti vapailla markkinoilla.

Miksi? Miks mä?

Viittaan tämän kirjoituksen aloituslauseeseen: nyt on muotia ruotia syrjäytymistä. Aihe on pinnalla, mutta pääseekö siihen yhtään syvemälle tai voisiko sitä lähestyä jotakin uutta kautta? Ei ainakaan yrittämättä. Hesarin kolumnistin Virpi Salmen provosoiva syrjäytymiskeskustelijoihin nakattu piikki nipisti hieman, mutta sai minut puristamaan loppuun ensimmäisen yksinäisyysaiheisen kirjan Rauha Kejosen "Toisenlainen elämä".

En ole muuten vielä lukenut "Yksinäisten yhteiskuntaa" ja yksinäisten blogejakin olen lueskellut vain sattumanvaraisesti. Tilastollista syrjäytymistä on ollut helpompi käsitellä: keskustella numeroista ja kauhistella Vantaan kaupungin säästöjen lisäämää syrjäytymiskehitystä. Nyt siis jotain muuta: sukellus pää edellä tuntemattomaan puhtaalta pöydältä - näin kliseisesti ilmaistuna.

Yksinäisyyskirjojen lukeminen ja bloggaaminen ovat täysin vapaaehtoista vapaa-ajan puuhasteluani. En ole syrjäytymis- tai edes kirjallisuustutkija, vaan tavislukija ja utelias yhteiskunnasta ja ihmisistä kiinnostunut kansalainen. Lopputuloksesta minulla ei ole mitään ennakkokäsitystä, sillä humanistimaasto on minulle vieraskenttä.

Tavoitteena on jossain vaiheessa analysoida kirjoja myös erityisellä tapahtuma-analyysitekniikalla, mutta näiden tulosten raportoinnin ja tämän blogin suhde on toistaiseksi auki.

Toivoisin kovasti ideoita sopivista yksinäisyyskirjoista ja ehdottomasti myös kommentteja ja linkkivinkkejä kaikenlaisiin teksteihin. Voisin myös julkaista muiden tarinoita ja  kokemuksia yksinäisyydestä ja syrjäytyneisyydestä. Mitään ylevää yksinäisyyden tai syrjäytymisen valtaa kumoavaa idealistista tavoitetta tai edes sensuuntaisia harhakuvitelmia minulla ei ole. 

Vantaalla, 7.6.2012 Jaana