Kirjoittanut: Juho Saari
Yksinäisyystutkimuksen ehkä vähiten tutkittu teema on vapaaehtoinen yksinäisyys tai yksinolo (solitude), jossa ihminen vetäytyy sosiaalisten suhteidensa ulkopuolelle miettiäkseen elämäänsä ja olemistaan. Yksinolo ei välttämättä ole yksinomaan myönteinen asia, sillä usein se on yksinäisyydestä selviytymisen väline. Kun sosiaaliset suhteet eivät ole tyydyttäviä ja parempia sosiaalisia suhteita ei ole näkyvissä, ihminen vetäytyy pois ”ihmisten ilmoilta”. Useinkaan se ei ole ratkaisu. Ihminen on ensin yksin ja sitten usein yksinäinen.