19.9.2014

Nurkkaan ajetun yksinäisyyttä

Kirjoittanut: Juho Saari


Yksinäisyystutkimuksessa on jo jonkin aikaa tiedetty, minkälaisten mekanismien välityksellä yksinäisyys siirtyy sukupolvelta toiselle ja sosiaalisten verkostojen sisällä. Näyttäisi siltä, että kyse ei ole geneettisestä periytyvyydestä, vaan enemmänkin tiettyjen sosiaalisten toimintamallien oppimisesta. Eräs tämän kaltainen sosiaalinen mekanismi on narsistinen persoonallisuus(häiriö). 

Sikäli kun tiedän, se ei ole geneettisesti periytyvä piirre niin, että narsistiset henkilöt saisivat narsistisia lapsia. Kuitenkin voidaan ajatella, että mikäli vanhemmat eivät osaa opettaa lapsilleen sosiaalisia toimintamalleja, narsismin todennäköisyys kasvaa. 

Lappilaiskirjailija Kari Hanhisuanton kirja Tuli sade rankka kertoo narsistiseen Timoon rakastuvan Ullan tarinan. Timolla on kahdet kasvot. Yhtäältä hän on miellyttävä ja menestyvä juristi, joka on tottunut hurmaamaan naisia ja hoitamaan asiansa haluamallaan tavalla. Tuohon mieheen päiväkodissa työskentelevä Ulla rakastuu ja hänen kanssaan Ulla haluaa rakentaa elämänsä. 

Monella tapaa liitto on täydellinen. Timolle se antaa kauniin vaimon, Ullalle sosiaalisen nousun. Mies ostaa myös kauniin kodin ja hienon auton. Julkisivu on viritetty viimeisen päälle. Toisaalta Timo on kontrolloiva ja määräilevä. Hän asettaa suhteen ehdot ja kaventaa Ullan elämää pala palalta.

Tämä mies tulee Ullaa vastaan jo hääyönä, jolloin pariskunta saa aikaiseksi riidan. Aamuun mennessä Ulla tajuaa tehneensä virheen. Sen jälkeen suhde etenee omalla painollaan. Väliin on parempia aikoja, jolloin Timo investoi suhteeseensa, mutta enimmäkseen mennään alamäkeen. 

Pala palalta Ulla huomaa sosiaalisten verkostojensa katoavan. Timo kieltäytyy tavanomaisista juhlista, kieltää Ullalta pikkujoulut ja kyläilyt, vahtii puhelinta ja muuta yhteydenpitoa. Jos hänestä olisi kiinni, Ulla ei kävisi töissä eikä hänellä olisi omaa pankkitiliä tai rahaa. Mitä läheisempi ystävä Ullalla on, sitä todennäköisemmin Timo estää Ullaa tapaamasta häntä. 

Miehiä hän ei salli vaimonsa lähelle lainkaan. Timo käyttää vaimoonsa sekä miehistä että taloudellista valtaa ja pakottaa tahtonsa alle sekä konkreettisesti että symbolisesti. Pikku hiljaa Ulla tajuaa, että Timon vanhemmat – ennen kaikkea isä – ovat samanlaisia. Naisen paikka määrittyy miehen vallan kautta. 

Alkuun Ulla yrittää ymmärtää miehensä kyvyttömyyttä empatiaan ja vallanhalua: ”ei edes pientä kunnioitusta edesmenneitä sukulaisia kotaan. Se tuntui surulliselta. Oliko Timo yksinäinen? Olihan hänellä kaverit ja Ulla, mutta riittivätkö ne, ja jospa Timo purkikin vain yksinäisyydestä johtuvaa pahaa oloaan muihin. Ulla tajusi olevansa itse yksinäinen. -- ”hänellä ei ollut ketään, jolle voisi murheitaan kantaa.” Hän ei myöskään ole varma, onko vika hänessä itsessään vai Timossa. 

Ullan äiti on yksioikoisesti Timon puolella, joka on hurmaava unelmavävy. Kun Ulla yrittää kertoa epäilyksistään, äiti kääntyy häntä vastaan asettumalla Timon puolelle. Timon ystävät puolestaan ovat hänestä taloudellisesti tai muuten riippuvaisia, joten heidän kauttaan on vaikea peilata tilannetta. Niin tai näin, pala palalta hänen elämänsä murtuu. 

Ulla ei antaudu Timon hänelle määräämään paikkaan panematta vastaan. Silmiä avaa myös Timon entisen naisystävän soitto, johon hän ei aluksi osaa suhtautua, mutta johon hän myöhemmin palaa. Väliin Ulla tekee omia valintojaan. Hän muun muassa karkaa viettämään juhannusta naisystävänsä kanssa. Naiset päätyvät sänkyyn, mutta myöskään Timo ei ole aina puhtoisilla teillä, sillä hän tulee väliin kotiin humalassa ja hajuvedeltä tuoksuen: väliin hänen työmatkansa osoittautuvat valheiksi. 

Ulla ei pääse irti, vaan yrittää jaksaa ja ymmärtää. Kun hän alkaa odottaa pariskunnan ensimmäistä yhteistä lasta, hänet sidotaan suhteeseen vielä yhdellä siteellä. Totuuden hetki tulee, kun Ulla alkaa miettiä kenelle hän voisi soittaa kertoakseen raskaudestaan: ”Eikö hänellä ollut kuin pari ihmistä, joille voisi tällaisen ilouutisen kertoa? Mihin tutut olivat kadonneet?” Ulla tajusi, etteivät ne olleet mihinkään kadonneet, vaan ihmiset olivat erkaantuneet elämään omaa elämäänsä. Mutta olihan hän vielä vähän aikaa sitten ollut tekemisissä monien kavereiden kanssa, ja ainakin Timon mielestä niitä kavereita oli liikaa.” 

Samalla kun sosiaaliset suhteet vähenevät, vallankäyttö perheen sisällä lisääntyy. Timo määrää elämän säännöt. Kun Ulla yrittää selvittää, missä hänen miehensä aikansa viettää, Timolta palaa täysin hihat: seuraavasta kerrasta ”pieksän sinut niin mustaksi, että neekerikin olisi sinulle kateellinen.” Timo lyö Ullaa ja pakottaa hänet toistuvasti seksiin. Teko täyttää raiskauksen tunnusmerkit. 

Timon mielestä liitto on kuitenkin kunnossa, mutta Ullalla alkaa olla kiintiö täynnä. Erosta puhuminen johtaa kuitenkin umpikujaan. Timo tekee asian selväksi viimeisillään raskaana olevalle vaimolleen: ”Kultaseni, jos elättelet toiveita siitä, että voisit vain kävellä pois tästä asunnosta ja elämästä, voin kertoa, ettei se onnistu, missään olosuhteissa eikä milloinkaan. Onko tämä, rakkaani, tarpeeksi selkeästi sanottu? Timosta ei ole tulemaan synnytykseen. Vaimonsa hän yrittää maata jo synnytyslaitoksella. Lapseen hän ei saa yhteyttä.

Ullan on aika tehdä johtopäätökset, mutta myös Timo on tehnyt omansa. Lopussa mennään tiukan paikan kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti